Formulakuskit hankkivat Hervannasta parasta mitä rahalla saa. Simucube valmistaa simulaattoriajamiseen ratteja ja polkimia, joilla yhtäältä harjoittelevat maailman huiput, toisaalta e-urheilu on kasvava bisnes. Yrityksen on täytettävä korkeat odotukset, sillä asiakkaat ajavat työkseen kolmeasataa. Teksti, kuvat ja video: Petri Kangas / Business Tampere Miten nousee alallaan maailman parhaaksi? Simucuben valmistamat moottoroidut ratit, polkimet ja muut kilpa-ajoa mallintavat varusteet testataan ja kalibroidaan niin, että testikuski ajaa ensin kierroksen kilpa-autolla, ja sitten hyppää Porschesta suoraan Simucuben puikkoihin. Niillä harjoittelevat formulakuljettajat, esimerkiksi nelinkertainen mestari Max Verstappen, kuten myös rallihuiput. Miesluolien ukkelit himoitsevat oranssi-mustia laitteita. Taustahaastattelussa tamperelainen sim racing -harrastaja ei kirjoittanut vastauksessaan kuin: ”Parasta, mitä rahalla saa.” Sim racing on kilpa-ajoa. Kokemus pyrkii mahdollisimman lähelle aitoa ajamista sääolosuhteita ja renkaiden kulumista myöten. Tamperelainen Simucube suunnittelee ja valmistaa maailman parhaita välineitä simulaattoriajamiseen. Simucuben toimitusjohtaja Hannu Harju ja asiakkuuspäällikkö Johannes Suomalainen esittelevät yrityksen tuotantoa ja toimitiloja Hermiassa sekä kertovat e-urheilua ja moottoriurheilua yhdistävästä lajista. Simucuben toimistolla Hermiassa on välineet rata- ja ralliautoilun kokeiluun simulaattorilla. Myynnissä työskentelevä Johannes Suominen (vasemmalla) ja toimitusjohtaja Hannu Harju. Kuvaaja: Petri Kangas / Business Tampere Tiivis yhteisö ”Saamme paljon kehitysehdotuksia asiakkailtamme. Se on yksi syy, miksi pärjäämme. Pystymme tekemään halutunlaisia muutoksia rautaan ja ohjelmistoon”, Harju sanoo. Harju kertoo, että osien laadussa ei oikaista missään kohtaa. Maailman paras on siksi myös maailman kallein, hän vitsailee. Simucuben verkkokauppaa silmäilemällä ratti-poljinyhdistelmien hinnat alkavat parista tonnista, hulppeimmat nipputarjoukset maksavat noin viisituhatta euroa. Entisissä Nokian toimitiloissa Hermia 6:ssa sijaitsevan konttorin esittelytilassa kokeilemamme laitteisto kaarevine näyttöineen ja tietokoneineen maksaa yhteensä noin 15 000 €. Sillä saa käytettynä ihan asiallisen pari vuotta ajetun kaupunki- tai perheauton. Harju arvelee, että harvempi pystymetsäläinen heidän ohjaimiaan kuitenkaan ostaa, vaan harrastus on vakavoitunut. Suomen sim racing -yhdistys FiSRA kertoo, että alkuun pääsee PC:llä tai läppärillä, ratilla, polkimilla ja toimivalla nettiyhteydellä. Harju selventää asiakaskuntaa: moottoriurheilu ja e-sports eli tietokoneurheilu. Jakauma on maailmanmestarista innokkaaseen harrastajaan. Alun alkaen idea rattiohjainten tekoon tuli firman ulkopuolelta. Simucube on tuotemerkki, yritys on alkuperäiseltä ja oikealta nimeltään Granite Devices, ja sen päätoimialana on elektronisten komponenttien valmistus. Parikymmentä vuotta sitten se kehitti sähkömoottoreiden ohjainelektroniikkaa teollisuusrobotteihin. Harju kertoo, että perustaja Tero Kontkasta oli lähestynyt melko pian sim-harrastaja, joka oli ”hommannut valtavan moottorin ja pistänyt siihen ratin, ja sanonut, että ’pitäisi päästä ajamaan'”. Vähitellen alakulttuurin ja foorumiväen avustuksella kehittyi Simucube-tuotelinja. Suomalaiset ovat rallikansaa, mutta markkinana pieni. Yrityksen vienti on 98 prosenttia. ”Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Aasia, ja siellä erityisesti Japani, jossa drifting on valtavan suosittua”, Harju luettelee. E-urheilu on markkinatutkimusyritys Statistan mukaan kasvava ala, ja vuonna 2029 se ennustaa liikevaihdon olevan 5,9 miljardia dollaria. ”Työntekijät omistavat yrityksen. Sillä olemme pyrkineet sitouttamaan. Muutenkin työssä viihtyminen on meille erittäin tärkeää”, Harju sanoo. Tällä hetkellä Simucube työllistää 60 ihmistä, joista leijonanosa on tuotekehityksessä, ja yrityksellä on rekrytarpeita. Kauppalehden mukaan Simucuben viime vuoden liikevaihto oli 15,6 miljoonaa ja tulos 1,2 miljoonaa euroa. Johannes Suomalainen paahtaa Suomen rallia virtuaalisilla keskisuomalaisilla sorateillä. Kuvaaja: Petri Kangas / Business Tampere Työkalu ei rajoita Kierroksen ja haastattelun edetessä alkaa vakuuttua ainakin siitä, että tavoitteellisuudelle ja maailman parhaaksi julistautumiselle on katetta. ”Kun suunnittelimme tätä rattia, meillä oli 80 painikkeen nappilevy, josta valitsimme sopivimman”, Harju kertoo. ”Tämä on hyvin lähellä Mercedes-AMG GT3:n rattivaihdetta, tosin sim-ajajat eivät usein edes halua realistista, koska se ei ole optimaalinen”, Suomalainen sanoo, ja Harju säestää: ”Eivätkä he edes tiedä, mikä on realistinen. Todellinen F1-poljin liikkuu 7–8 milliä, mutta se ei ole intuitiivinen”, Harju sanoo. Tietynasteiselle pakkomielteisyydelle kohti täydellisyyttä on tilausta, koska osa asiakkaista ajaa työkseen kolmeasataa, ja ainakin välillisesti luottavat henkensä simulaattoriin. Harju kertoo, että servomoottorissa on 32 Nm vääntö. Pikkuauton iskutilavuudeltaan litran kokoisissa moottoreissa vääntöä on noin sata newtonmetriä. Ohjauspyörä siis pungertaa vastaan, mutta on samalla valtavan tunnokas. Kuulemma ainakin yksi täysillä asetuksilla huristeleva kuljettaja on tiedossa: hän ajaa työkseen Yhdysvaltain Indycar-sarjassa, joka on kuuluisa ovaaliradoistaan. Sellainen peli kulkee parhaimmillaan 380 kilometriä tunnissa. Lisää tietoa Business Tampereessa Arto Käyhkö Pelialan johtava asiantuntija arto@businesstampere.com https://fi.linkedin.com/in/artokayhko egaming esports gaming kuljettaja moottoriurheilu motorsports peliteollisuus poljin rally simulaatio