Kodarit tuo koodaamisen riemua lapsille

– Nyyyt sormet irti näppiksistä!

Suvi Syrjäläinen ja Jaana Palonen maanittelevat turhaan Kokeillaan koodausta -kurssin osallistujia lopettelemaan. Lapset ovat syventyneet tekemään omia pelejä Kodu Game Lab -ohjelmointiympäristössä, ja hommaa voisi jatkaa vielä vähän. Ennen pitkää on kuitenkin pakko tehdä tilaa seuraavalle ryhmälle, jonka innokkaimmat jäsenet ehtivätkin paikalle jo hyvissä ajoin ennen tunnin alkua.

– Kodun voi ladata omalle koneelle, niin pääsette jatkamaan kotona, Syrjäläinen muistuttaa läppäreiltä irtautuvia kurssilaisiaan.

Syrjäläisen ja Palosen yritys Koodikaverit Oy, tuttujen kesken Kodarit, on järjestänyt erilaisia koodauskursseja marraskuusta 2015 lähtien. Viime vuonna tähän aikaan yrittäjät olivat vielä päivätöissä Microsoftilla, Syrjäläinen ohjelmistosuunnittelijana ja Palonen laatu- ja kehityspäällikön tehtävissä.

Molemmilla on takanaan pitkälti toistakymmentä vuotta Nokia-uraa. Kimmoke yrittämiseen tuli viime kesän yt-neuvotteluista ja eteni Microsoftin työllistymisen tueksi perustaman TamperePolku-ohjelman avulla. Syrjäläisellä oli oma puutarhasuunnitteluun liittyvä ohjelmistotuote jo työn alla, kun vastaan tuli Palonen ja käänsi ehdotuksellaan suunnan kohti palveluyrittäjyyttä.

– Ajatus koodikoulusta lähti liikkeelle ihan arkielämästä, kun lapseni koulussa koodikerho tuli heti täyteen, ja koodausopetukselle näytti muutenkin olevan kysyntää, Palonen kertoo.

Kodarit siirtyivät nopeasti ajatuksista tekoihin eli järjestämään lapsille koodauskursseja, joilla opetellaan ohjelmointia ja ohjelmoinnissa tarvittavaa loogista päättelykykyä hauskalla ja visuaalisella tavalla.

– Ensimmäiset kurssit pidettiin lainatiloissa, mutta kesällä pääsemme jo pitämään koodausleirejä omissa tiloissamme Puutarhakadulla, Palonen sanoo.

– Koodausharjoitusten lisäksi leireihin kuuluu myös ulkoilua ja ylipäänsä hengailua samanhenkisten seurassa. Ohjelmointi kun ei ole pelkästään itsekseen omalla koneella tekemistä vaan myös ongelmien ratkaisemista yhdessä, Syrjäläinen jatkaa.

Kurssit ovat opettavaisia järjestäjilleenkin, sillä kokemus kasvattaa ammattilaisuutta, ja kursseilla käytettävistä oppimisympäristöistä löytyy käytössä aina jotain uutta. Oppimisympäristö on ohjelma, jonka avulla koodausta voi opetella ja kokeilla.

– Suurin osa ympäristöistä on kotonakin tehtävissä, mutta oppimista edistää se, että joku auttaa alkuun ja neuvoo ongelmakohdissa, Syrjäläinen sanoo.

Lapsille ja nuorille järjestettävän oman opetuksen lisäksi Kodarit näkevät paljon työsarkaa siinä, että ohjelmoinnin opetus tulee syksyllä peruskouluihin ja sitä opettavat tavalliset opettajat kaikilla luokilla. Kodarit tarjoaa esimerkiksi opettajille tarkoitettuja työpajoja, joissa nämä pääsevät tutustumaan siihen, mitä koodauksen opettaminen alakoulussa käytännössä voisi tarkoittaa.

Syksyllä Kodarit jatkavat työtä uusissa tiloissaan, laajentavat lukujärjestystä ja kehittävät opetusta eteenpäin. Suunnitelmissa on, että yritys voisi tulevaisuudessa työllistää tuntiopettajina muitakin koodausopetuksesta innostuneita, ja laajentaa toimintaansa muille paikkakunnille. Tampere on kuitenkin hyvä paikka aloittaa.

– Tämä on teknologiapainotteinen kaupunki, joten vanhemmat tietävät, mikä merkitys koodauksen osaamisella on, ja tuovat siksi mielellään lapsiaan tällaiseen harrastukseen, Syrjäläinen sanoo.

– Tampereella on myös kaikki mahdollisuudet kehittyä paikkakunnaksi, jossa koodausta harrastetaan laajasti jo nuoresta pitäen. Tämä vaatisi vielä lisää satsausta harrastusmahdollisuuksiin, koodikerhoihin ja niin edelleen, Palonen jatkaa.

Microsoftin TamperePolku-tukiohjelma on ollut Kodareitten alkutaipaleelle monin tavoin tärkeä – alkaen siitä, että Syrjäläinen ja Palonen tapasivat toisensa TamperePolun tiloissa ja ryhtyivät ylipäänsä suunnittelemaan yhteistä yritystä. Irtisanomispaketit antavat taloudellista liikkumavaraa uuden liikeidean käynnistelyyn, samoin Microsoftin grantit eli yrityksen perustamiseen tarkoitetut starttirahat.

– Lisäksi grantin hakemisessa piti tehdä liikeideasta laaja selvitys. Se pakotti miettimään ideaa ja sen toteutusta kokonaisuutena, mikä oli erittäin hyödyllistä, toteavat Syrjäläinen ja Palonen.