Huhtikuu on kuukausista julmin

Päätetään, että huhtikuu. Tai päätetään ja päätetään. Eräs päättää. Koska en halua ikävästi osoitella sormella, käytän hänestä nimeä ”PN”. Meillä on kaksi PN:ää ja ollakseni leimaamatta syyttä suotta toista, täsmennän kyseisen PN:n olevan mies.

Huhtikuu, it is siis. Tämä PN piirtää asiasta oikein kuvan. Otsikko ”Aikataulutus” on vähän tylsä ja kalvolla on ihan kamalasti kaikennäköistä tavaraa, sanoja ja kirjaimia, nuolia menossa kenossa samaan suuntaan, rintamassa. Pääasia, se huhtikuu, on tuupattu äärimmäiseen laitaan oikealla, hyvä kun edes mahtuu paperille. PN on kyllä tosi taitava näiden kalvojensa kanssa.

Koska on tammikuu ja pakkasta miinus 20, huhtikuu kuulostaa minusta oikein mukavalta, haravoinnilta ja krookuksilta. Ryhdytään heti hommiin ja aloitetaan olennaisesta. Ettei vaan jää tekemättä. Valitaan värit, kullekin klusterille omansa, voi että, tuleepa nätit. PN puhuu relevanteista sisällöistä ja patistelee tutustumaan tausta-aineistoihin. Jaaba-diiba. Biffeti-baffeti-buu. Kuinka vaikeaksi pitää kaikki tehdä?

Helmikuussa ”Päivi” (meillä on useita päivejä) jossain sivulauseessa, muina miehinä ja ihan itekseen, tulkitsee, että tämä puheenaoleva, keskustelujemme fokus, huhtikuu, tarkoittaa täsmällisemmin huhtikuun ensimmäistä. Siis kaikista huhtikuun päivistä, joita on kymmeniä ja kymmeniä, hää sitten valitsee sen mikä mieleen putkahtaa, ensimmäisen ja aprillipäivän. Vähänkö randomia. Jos on pakko olla hauska, niin olis siellä ollut vappuaattokin, mitä vikaa? Koska kyseessä on kuitenkin yhtiön tj ja pelissä hänen tulkintansa asiasta, yritän näyttää sitoutuneelta ja lähden sitouttamaan muita.

Siitäkään mitään tule. Jännä kuinka Sari ei näytä yhtään järkyttyneeltä. Ei mitään tukea ja ymmärrystä vaikka pelissä on portaali jos toinenkin, uudistus ja lanseeraus, rautalankaa, take-off ja launch. Pelkkä laimea ”ok”. Luulisi talon viestintäpäällikön olevan sanallisesti vähän lahjakkaampi. Mainostoimisto on kait tottunut asiakkaisiin ja heidän toimeksiantoihinsa, koska sielläkään ilme ei värähdä. Outoa porukkaa.

Maaliskuussa viimeiset oljenkorteni, futuurin passiivin kolmannet persoonat, pettävät nekin. Sen sijaan, että ”tultaisiin tekemään”, nyt jo tylytetään jotta ”tehdään”.  Kas kun ei, että tee! Päätäni en uskalla ruudulta nostaa kun PN kulkee työpöydän ohi ja hymäilee sellaista kieroa jaksaa, jaksaa -hymyä. Pakkoko siinä on rampata? Pääsis se paikalleen toistakin kautta, terassin ovesta ja Raimon sermin yli.

Huhtikuu koittaa ja vuoden ensimmäinen kvartaalirypistys on ohi. Vuonna 1921, T.S. Eliot toipuessaan hermoromahduksesta (hhmmm) kirjoitti runon myyttisestä luomisvoimaisesta nuoruudesta, joka ehkä voisi luoda uuden kulttuurin. Vuonna 2014 eräskin toinen piirsi kuvan, jolla luotiin kuin luotiinkin perusta huikean yhteisen seutumme osaamisen markkinoimiseksi. Tampereen seudun myyntimateriaalit, olkaa hyvä!

Kirjoittaja on järjestelmän pääkäyttäjä sekä seutumarkkinointiimin Suuri Johtaja